lauantai 24. syyskuuta 2011

Tyhjä kannu kerrankin täynnä (hapanta)


HAPANTA



Appeni veli on asunut jo vuosia Ruotsissa. Oli siis ihan odotettavissa, että sieltä toimitettiin meillekin paikallista herkkua, hapansilakkaa.

Ihmettelin aluksi jalkapallon muodon saanutta peltipurkkia, mutta rohkenin sen kuitenkin kaikkien seurausten uhallakin avata.
Ja seurauksia todella oli!
Jos porukassa olisi silloin ollut joku, joka olisi kertonut sen kaikesta huolimatta olevan priimatavaraa, olisin varmasti maistanut.
Mutta kun ei ollut, en liioin tohtinut maistaakaan!
Koko purkki kannettiin pyykkipoika nenässä tunkiolle.

Useita vuosia myöhemmin tutustuin maailmaa kiertäneeseen, nyt Ahvenanmaalla asuvaan virtuaalituttavaani Laaliin.
Jossakin vaiheessa tuli sitten kerrottua hänelle tuossa edellä kertomani juttu. Ja hän auliisti kertoi, mikä ekakerralla meni pieleen.
Ihmeekseni ei oikeastaan mikään mennyt muuhun kuin ns. ”sisu kaulaan”.

Niinpä monen mutkan jälkeen onnistuin hankkimaan jälleen pari purkkia tuota ”surströmming”-säilykettä tänne Etelä-Pohjanmaalle.
Ja tänään sitten tehtiin uusi yritys herkun nauttimiseksi Laalin antamien ohjeiden ja vinkkien rohkaisemana.

Siispä pesuvati vettä täyteen, herkkupurkki veteen ja koko ”roskan” kanssa kauas takapihalle sitä avaamaan. Minua oli neuvottu avaamaan purkki veden alla.

Alku sujui aivan hienosti, mutta heti kun painoin reiän tuohon tosivahvan peltipurkin kanteen, sain nokkaani hyökkäävän, luotaan työntävän HAJUN siivittämänä, melkoisen suihkun naamalleni ja puserolleni, aivan samoin kuin ammoisena ensimmäiselläkin yritykselläni. Vaan sillä erolla ettei tuota vaimentavaa vesikerrosta edes ollut silloin välissä!

No, muutaman pikku yrjöämisen jälkeen tohdein viedä purkin keittiöön.
Odotin sisällön olevan  hyvin epämääräistä, mädäntynyttä mössöä, mutta erehdyinpä.
Purkissa oli useampia päättömiä ja muuten ehjiä silakoita. Niiden lihakin oli kauniin punertavaa.
Niinpä ryhdyimme Laalin ohjeiden mukaan toimittamaan niitä viimeiselle matkalleen läpi ”ahtaan”!
Eikä se nyt niin kamalan kammottavaa ollutkaan.
Totesinkin, että tässä saattaa käydä jopa niinkin, että hapansilakkaankin tulee oikein himo. Aivan kuten homejuustoonkin!
Ja ajatelkaa: syömisestä on jo kulunut aikaa noin kahdeksan tuntia ja vielä olen hengissä. Edes suuremmin kitumatta!

En tiedä oliko vain kuvitelmaa, mutta tästä Laalille kertoessani oli aistivinani runsasta vahingoniloista naurua!
Kaikesta huolimatta haluan rohkaista teitä muitakin kokeilemaan. On muuten mieleenpainuva ja unohtumaton elämys! Eikä ollenkaan pahaa!

6 kommenttia:

  1. Eräänä perjantai-iltapäivällä kun pomo oli lähtenyt kotiin, pojat veivät juuri avatun silakkapurkin pomon konttorin ikkunalaudalle auringon paisteeseen. Se oli siinä maanantaiaamuun saakka, arvatkaa mikä löyhkä oli konttorissa. Luonnollisesti kukaan ei tiennyt asiasta mitään :D

    VastaaPoista
  2. Tämähän kuulostaa aivan siltä oikealta vanhan ajan teekkarihuumorilta!

    VastaaPoista
  3. Voi että taas nauran, vesi valuu silmistä ja koirat ihmettelevät. Minulla on hyvä mielikuvitus, ja näen sen naamasuihkun ja reaktion!

    Hahahahha... Nyt nauraen nukkumaan!

    VastaaPoista
  4. Olipas hauska kokemus, täälläki nauretaan makeasti. Minua ei kyllä saada maistamaan mokomaa ruokaa, kun en pidä kalasta, varsinkaan silakoista, mutta ed.mennyt mieheni toi Ruotsista kerran ja sanoisin, että haju oli kuvottava, mutta hän söi ne kyllä.
    Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
  5. No yök, yök TK, mutta mukava juttu ja kivasti kerrottu. Hapansilakat ja kaalit saavat tosin saavat olla minulta aivan rauhassa:) Saapas nähdä mikä ruokaohje on seuraavaksi??

    VastaaPoista
  6. No, jos tälle tummalle leidille ei käy hapansilakat, suosittelisin kokeiltavaksi ainakin Osuuskaupan myymää "Amanda" nimellä olevaa turskan maksaa.
    Se on hieman savun makuista ja suljettu kirkkaaseen öljyyn n. 120 g peltirasiaan.
    On muuten erittäin hyvän makuista ja kovasti helppoa nieleskellä!
    Jos Sinulla on vielä muistissa ne lapsuusajan päivittäiset kidutukset, eli kalanmaksaöljy annokset, voit aivan huoletta ne unohtaa. Tämä on täysin erilaista.
    Taas kerran suosittelen!

    VastaaPoista