torstai 19. joulukuuta 2013

TIEDOKSENNE



HEI
KAIKKI YSTÄVÄNI,
MINUT TUNNISTAVAT JA
VIELÄPÄ VIHULAISENIKIN!


Tänä  jouluna  en  lähetä  ensimmäistäkään joulukorttia  kenellekään,  vaan  tyydyn  näin
kaikille  yhteisesti  toivottamaan



oikein hyvää joulua
ja
rauhallista uutta vuotta!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

MITÄPÄ TEHDÄ

Mitäpä tehdä kun on kovasti puutteessa eikä tunnu kohtuudella irtoavan?

Tämä niinkuin lähiajan keskustelun aiheeksi!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Tyhjä kannu / totuus ei pala tulessakaan



Olemme saaneet hetki sitten lukea Tyrnävällä tapahtuneesta tulipalosta, jota poliisi epäilee tuhopoltoksi ikävin seurauksin.

En ota kantaa tapahtuman syihin, mutta yritän käsittää isän mahdollisia vaikutteita asiaan.

Pidän isän ratkaisua kaikesta huolimatta varsin viisaana.
Jos hän olisi päätynyt vain poistamaan itsensä muonakirjoista, olisi jäljelle jäänyt kaksi pientä lasta ja heidän muistonsa.
Myös taloudelliset vaikeudet olisivat olleet pitkään riesana.
Nyt jäljellä on vain isän lisäksi lasten äiti, jolla ilmeisestikin on käsitys isän tekoon johtaneista syistä.
Tekoa en tosiaankaan puolustele, mutta jos sen tosiaankin piti tapahtua, se lienee kuitenkin jonkinmoisella järjellä harkittu,

Perheen muodostaminen on tosiaankin aika riskaabelia.
Omallakin kohdalla, lasten ollessa pieniä ja yhteiskunnan heitellessä kapuloita kaikin tavoin rattaisiimme, oli itsellänikin hyvin saman tapaisia ajatuksia.
Menettelytapa vaan olisi ollut toinen ja takuuvarma.
Kaikki oli jo valmiiksi harkittua ja vain toteuttamista vailla, eikä onnettomasta perheestä olisi jäänyt ketään jäljelle.
Mutta onneksi sain pidettyä tämän vähäisen järkeni koossa.

En väitä, että olosuhteet olisivat kuitenkaan ajan myötä parantuneet, mutta lasten ja meidän vanhempienkin tuttavapiiri kasvoi ja tuollainen harkittu teko olisi jäänyt koskemaan aivan liian montaa syytöntä ihmistä.
Ja päästyämme pahimman ohitse, ei moinen voisi nyt enää tulla edes kysymykseen.

Kerroin tämän siksi, että osaisimme katsella ja kuunnella ympäristöämme hieman toisella tavalla.
Ei välttämättä voi ihmisestä pikaisella tarkastelulla tietää, miten hän ympäristönsä kokee ja minkälaisia ajatuksia hänen päässään vaeltelee.
Siispä neuvon:

välittäkää kanssaihmisistänne!

lauantai 22. lokakuuta 2011

tyhjä kannu / Lainattua

"70-luvulla ja vielä 80-luvullakin meillä Suomessa oli ainutlaatuinen alkoholilainsäädäntö. Niin ainutlaatuinen, että tiettyyn kellonaikaan ei saanut tarjoilla oluttakaan muuten kuin ruokailun yhteydessä. Siitä alkoi suomalaisten miesten ylilihavoituminen. Se onkin kokonaan eri juttu.

   Suomeen tuli tuohon aikaan ensimmäiset ammattilaisurheilija. Niin tuli Kotkaankin koripalloilija Larry Pounds ja hän sukkuloi Helsinki-Kotka -välia myös junalla. Sattuipa tummalle isolle miehelle kerran VR:n ravintolavaunussa seuraava keskustelu:

  Larry tilasi oluen:

   "Excuse me, may I have one beer, please."


Hätääntyneenä ravintolavaunun naismyyjä vastaa VR:n englannillaan:

"First you must eat somebody!"

Olihan siin mustalla miehellä ihmettelemistä! "

(Lainattu Jopen Sikapienestä Hiacesta, ISBN 951-20-6425-1)

lauantai 24. syyskuuta 2011

Tyhjä kannu kerrankin täynnä (hapanta)


HAPANTA



Appeni veli on asunut jo vuosia Ruotsissa. Oli siis ihan odotettavissa, että sieltä toimitettiin meillekin paikallista herkkua, hapansilakkaa.

Ihmettelin aluksi jalkapallon muodon saanutta peltipurkkia, mutta rohkenin sen kuitenkin kaikkien seurausten uhallakin avata.
Ja seurauksia todella oli!
Jos porukassa olisi silloin ollut joku, joka olisi kertonut sen kaikesta huolimatta olevan priimatavaraa, olisin varmasti maistanut.
Mutta kun ei ollut, en liioin tohtinut maistaakaan!
Koko purkki kannettiin pyykkipoika nenässä tunkiolle.

Useita vuosia myöhemmin tutustuin maailmaa kiertäneeseen, nyt Ahvenanmaalla asuvaan virtuaalituttavaani Laaliin.
Jossakin vaiheessa tuli sitten kerrottua hänelle tuossa edellä kertomani juttu. Ja hän auliisti kertoi, mikä ekakerralla meni pieleen.
Ihmeekseni ei oikeastaan mikään mennyt muuhun kuin ns. ”sisu kaulaan”.

Niinpä monen mutkan jälkeen onnistuin hankkimaan jälleen pari purkkia tuota ”surströmming”-säilykettä tänne Etelä-Pohjanmaalle.
Ja tänään sitten tehtiin uusi yritys herkun nauttimiseksi Laalin antamien ohjeiden ja vinkkien rohkaisemana.

Siispä pesuvati vettä täyteen, herkkupurkki veteen ja koko ”roskan” kanssa kauas takapihalle sitä avaamaan. Minua oli neuvottu avaamaan purkki veden alla.

Alku sujui aivan hienosti, mutta heti kun painoin reiän tuohon tosivahvan peltipurkin kanteen, sain nokkaani hyökkäävän, luotaan työntävän HAJUN siivittämänä, melkoisen suihkun naamalleni ja puserolleni, aivan samoin kuin ammoisena ensimmäiselläkin yritykselläni. Vaan sillä erolla ettei tuota vaimentavaa vesikerrosta edes ollut silloin välissä!

No, muutaman pikku yrjöämisen jälkeen tohdein viedä purkin keittiöön.
Odotin sisällön olevan  hyvin epämääräistä, mädäntynyttä mössöä, mutta erehdyinpä.
Purkissa oli useampia päättömiä ja muuten ehjiä silakoita. Niiden lihakin oli kauniin punertavaa.
Niinpä ryhdyimme Laalin ohjeiden mukaan toimittamaan niitä viimeiselle matkalleen läpi ”ahtaan”!
Eikä se nyt niin kamalan kammottavaa ollutkaan.
Totesinkin, että tässä saattaa käydä jopa niinkin, että hapansilakkaankin tulee oikein himo. Aivan kuten homejuustoonkin!
Ja ajatelkaa: syömisestä on jo kulunut aikaa noin kahdeksan tuntia ja vielä olen hengissä. Edes suuremmin kitumatta!

En tiedä oliko vain kuvitelmaa, mutta tästä Laalille kertoessani oli aistivinani runsasta vahingoniloista naurua!
Kaikesta huolimatta haluan rohkaista teitä muitakin kokeilemaan. On muuten mieleenpainuva ja unohtumaton elämys! Eikä ollenkaan pahaa!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Tervemenoa Kalajoelle


TERVEMENOA    KALAJOELLE


Kalajoki ei tosin kuulu enää Etelä-Pohjanmaahan, mutta ainakin osa teistä ilmeisesti joutuu matkustamaan sen läpi.

Itse en pääse mukaan, mutta teille muille tarjoan Etelä-Pohjalaasesta vitsikirja III:_sta  (ISBN 978-952-92-9178-6) pari palaa matkaevääksi:

Alavutelaanen mamma oli kuullu, jotta Seinäjoen kaupungis olis nähtävää enemmän ku omas kyläs.
Ei muuta ku höyryjunahan ja kaupunkia kattomahan.

Nälkähän siinä tuli, mamma meni asemaravintolahan ja tilas kuuluvalla äänellä perunoota ja läskisoosia.
Tarjoilija toi ne mamman etehen, perunat oli kuumia ja mamma oli oppinu kuorimahan niitä lusikan varrella.

Tarjoilija huomas tämän ja ajatteli auttaa sanoen:

-         Laittakaa se peruna haarukkahan.

Mamma tulistuu ja huusi:

-         Laita kuule itte kuuma peruna haarukkaas ja jatko perunooren kuorimista käsis ja lusikan varrella.



Alavuden ja Seinäjoen välisessä rautatiessä on Kouran asema.

Kouran asemalla aikanansa pysähtyy junia harvakseltansa.
Kerran Vaasasta Helsinkiin matkalla ollehes junas matkustajat torkkuu, eräskin neitokainen oli nukahtanut nii, jotta hamehen helema oli valahtanu polovien yläpuolelle.
Vastapäätä istuva mies tuli rauhattomaksi ja työnsi kätensä syvälle housuntaskuuhin.
Kun päästihin Kouran asemalle, juna pysähtyykin ja neiti heräs, nousi istumahan, vilikaasi ikkunasta ja kysääsi mieheltä:
-         Seisooko ne ny Kouraski?



Omalta osaltani toivotan oikein onnistunutta miittinkiä!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

HUOMIONNE, KIITOS!

HALUAN  TÄSSÄ  NYT  TOIVOTTAA  KAIKILLE  KASALAISILLE  (JA VÄHÄN MUILLEKIN) OIKEIN  HYVÄÄ  JA  ILOISTA  JUHANNUSTA!

ILOITKAA  JA  RIEMUITKAA,  MUTTA  PITÄKÄÄ  HOUSUT  KUIVINA  JA  JALAT  MAASSA!

JA  JOS/KUN  OTATTE,  PYSYKÄÄ  KOHTUUDESSA!



Toivottelee  nyt  jo  tyhjä  kannu