Olemme saaneet hetki sitten lukea Tyrnävällä tapahtuneesta tulipalosta, jota poliisi epäilee tuhopoltoksi ikävin seurauksin.
En ota kantaa tapahtuman syihin, mutta yritän käsittää isän mahdollisia vaikutteita asiaan.
Pidän isän ratkaisua kaikesta huolimatta varsin viisaana.
Jos hän olisi päätynyt vain poistamaan itsensä muonakirjoista, olisi jäljelle jäänyt kaksi pientä lasta ja heidän muistonsa.
Myös taloudelliset vaikeudet olisivat olleet pitkään riesana.
Nyt jäljellä on vain isän lisäksi lasten äiti, jolla ilmeisestikin on käsitys isän tekoon johtaneista syistä.
Tekoa en tosiaankaan puolustele, mutta jos sen tosiaankin piti tapahtua, se lienee kuitenkin jonkinmoisella järjellä harkittu,
Perheen muodostaminen on tosiaankin aika riskaabelia.
Omallakin kohdalla, lasten ollessa pieniä ja yhteiskunnan heitellessä kapuloita kaikin tavoin rattaisiimme, oli itsellänikin hyvin saman tapaisia ajatuksia.
Menettelytapa vaan olisi ollut toinen ja takuuvarma.
Kaikki oli jo valmiiksi harkittua ja vain toteuttamista vailla, eikä onnettomasta perheestä olisi jäänyt ketään jäljelle.
Mutta onneksi sain pidettyä tämän vähäisen järkeni koossa.
En väitä, että olosuhteet olisivat kuitenkaan ajan myötä parantuneet, mutta lasten ja meidän vanhempienkin tuttavapiiri kasvoi ja tuollainen harkittu teko olisi jäänyt koskemaan aivan liian montaa syytöntä ihmistä.
Ja päästyämme pahimman ohitse, ei moinen voisi nyt enää tulla edes kysymykseen.
Kerroin tämän siksi, että osaisimme katsella ja kuunnella ympäristöämme hieman toisella tavalla.
Ei välttämättä voi ihmisestä pikaisella tarkastelulla tietää, miten hän ympäristönsä kokee ja minkälaisia ajatuksia hänen päässään vaeltelee.
Siispä neuvon:
välittäkää kanssaihmisistänne!
