sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Tyhjä kannu / totuus ei pala tulessakaan



Olemme saaneet hetki sitten lukea Tyrnävällä tapahtuneesta tulipalosta, jota poliisi epäilee tuhopoltoksi ikävin seurauksin.

En ota kantaa tapahtuman syihin, mutta yritän käsittää isän mahdollisia vaikutteita asiaan.

Pidän isän ratkaisua kaikesta huolimatta varsin viisaana.
Jos hän olisi päätynyt vain poistamaan itsensä muonakirjoista, olisi jäljelle jäänyt kaksi pientä lasta ja heidän muistonsa.
Myös taloudelliset vaikeudet olisivat olleet pitkään riesana.
Nyt jäljellä on vain isän lisäksi lasten äiti, jolla ilmeisestikin on käsitys isän tekoon johtaneista syistä.
Tekoa en tosiaankaan puolustele, mutta jos sen tosiaankin piti tapahtua, se lienee kuitenkin jonkinmoisella järjellä harkittu,

Perheen muodostaminen on tosiaankin aika riskaabelia.
Omallakin kohdalla, lasten ollessa pieniä ja yhteiskunnan heitellessä kapuloita kaikin tavoin rattaisiimme, oli itsellänikin hyvin saman tapaisia ajatuksia.
Menettelytapa vaan olisi ollut toinen ja takuuvarma.
Kaikki oli jo valmiiksi harkittua ja vain toteuttamista vailla, eikä onnettomasta perheestä olisi jäänyt ketään jäljelle.
Mutta onneksi sain pidettyä tämän vähäisen järkeni koossa.

En väitä, että olosuhteet olisivat kuitenkaan ajan myötä parantuneet, mutta lasten ja meidän vanhempienkin tuttavapiiri kasvoi ja tuollainen harkittu teko olisi jäänyt koskemaan aivan liian montaa syytöntä ihmistä.
Ja päästyämme pahimman ohitse, ei moinen voisi nyt enää tulla edes kysymykseen.

Kerroin tämän siksi, että osaisimme katsella ja kuunnella ympäristöämme hieman toisella tavalla.
Ei välttämättä voi ihmisestä pikaisella tarkastelulla tietää, miten hän ympäristönsä kokee ja minkälaisia ajatuksia hänen päässään vaeltelee.
Siispä neuvon:

välittäkää kanssaihmisistänne!

lauantai 22. lokakuuta 2011

tyhjä kannu / Lainattua

"70-luvulla ja vielä 80-luvullakin meillä Suomessa oli ainutlaatuinen alkoholilainsäädäntö. Niin ainutlaatuinen, että tiettyyn kellonaikaan ei saanut tarjoilla oluttakaan muuten kuin ruokailun yhteydessä. Siitä alkoi suomalaisten miesten ylilihavoituminen. Se onkin kokonaan eri juttu.

   Suomeen tuli tuohon aikaan ensimmäiset ammattilaisurheilija. Niin tuli Kotkaankin koripalloilija Larry Pounds ja hän sukkuloi Helsinki-Kotka -välia myös junalla. Sattuipa tummalle isolle miehelle kerran VR:n ravintolavaunussa seuraava keskustelu:

  Larry tilasi oluen:

   "Excuse me, may I have one beer, please."


Hätääntyneenä ravintolavaunun naismyyjä vastaa VR:n englannillaan:

"First you must eat somebody!"

Olihan siin mustalla miehellä ihmettelemistä! "

(Lainattu Jopen Sikapienestä Hiacesta, ISBN 951-20-6425-1)

lauantai 24. syyskuuta 2011

Tyhjä kannu kerrankin täynnä (hapanta)


HAPANTA



Appeni veli on asunut jo vuosia Ruotsissa. Oli siis ihan odotettavissa, että sieltä toimitettiin meillekin paikallista herkkua, hapansilakkaa.

Ihmettelin aluksi jalkapallon muodon saanutta peltipurkkia, mutta rohkenin sen kuitenkin kaikkien seurausten uhallakin avata.
Ja seurauksia todella oli!
Jos porukassa olisi silloin ollut joku, joka olisi kertonut sen kaikesta huolimatta olevan priimatavaraa, olisin varmasti maistanut.
Mutta kun ei ollut, en liioin tohtinut maistaakaan!
Koko purkki kannettiin pyykkipoika nenässä tunkiolle.

Useita vuosia myöhemmin tutustuin maailmaa kiertäneeseen, nyt Ahvenanmaalla asuvaan virtuaalituttavaani Laaliin.
Jossakin vaiheessa tuli sitten kerrottua hänelle tuossa edellä kertomani juttu. Ja hän auliisti kertoi, mikä ekakerralla meni pieleen.
Ihmeekseni ei oikeastaan mikään mennyt muuhun kuin ns. ”sisu kaulaan”.

Niinpä monen mutkan jälkeen onnistuin hankkimaan jälleen pari purkkia tuota ”surströmming”-säilykettä tänne Etelä-Pohjanmaalle.
Ja tänään sitten tehtiin uusi yritys herkun nauttimiseksi Laalin antamien ohjeiden ja vinkkien rohkaisemana.

Siispä pesuvati vettä täyteen, herkkupurkki veteen ja koko ”roskan” kanssa kauas takapihalle sitä avaamaan. Minua oli neuvottu avaamaan purkki veden alla.

Alku sujui aivan hienosti, mutta heti kun painoin reiän tuohon tosivahvan peltipurkin kanteen, sain nokkaani hyökkäävän, luotaan työntävän HAJUN siivittämänä, melkoisen suihkun naamalleni ja puserolleni, aivan samoin kuin ammoisena ensimmäiselläkin yritykselläni. Vaan sillä erolla ettei tuota vaimentavaa vesikerrosta edes ollut silloin välissä!

No, muutaman pikku yrjöämisen jälkeen tohdein viedä purkin keittiöön.
Odotin sisällön olevan  hyvin epämääräistä, mädäntynyttä mössöä, mutta erehdyinpä.
Purkissa oli useampia päättömiä ja muuten ehjiä silakoita. Niiden lihakin oli kauniin punertavaa.
Niinpä ryhdyimme Laalin ohjeiden mukaan toimittamaan niitä viimeiselle matkalleen läpi ”ahtaan”!
Eikä se nyt niin kamalan kammottavaa ollutkaan.
Totesinkin, että tässä saattaa käydä jopa niinkin, että hapansilakkaankin tulee oikein himo. Aivan kuten homejuustoonkin!
Ja ajatelkaa: syömisestä on jo kulunut aikaa noin kahdeksan tuntia ja vielä olen hengissä. Edes suuremmin kitumatta!

En tiedä oliko vain kuvitelmaa, mutta tästä Laalille kertoessani oli aistivinani runsasta vahingoniloista naurua!
Kaikesta huolimatta haluan rohkaista teitä muitakin kokeilemaan. On muuten mieleenpainuva ja unohtumaton elämys! Eikä ollenkaan pahaa!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Tervemenoa Kalajoelle


TERVEMENOA    KALAJOELLE


Kalajoki ei tosin kuulu enää Etelä-Pohjanmaahan, mutta ainakin osa teistä ilmeisesti joutuu matkustamaan sen läpi.

Itse en pääse mukaan, mutta teille muille tarjoan Etelä-Pohjalaasesta vitsikirja III:_sta  (ISBN 978-952-92-9178-6) pari palaa matkaevääksi:

Alavutelaanen mamma oli kuullu, jotta Seinäjoen kaupungis olis nähtävää enemmän ku omas kyläs.
Ei muuta ku höyryjunahan ja kaupunkia kattomahan.

Nälkähän siinä tuli, mamma meni asemaravintolahan ja tilas kuuluvalla äänellä perunoota ja läskisoosia.
Tarjoilija toi ne mamman etehen, perunat oli kuumia ja mamma oli oppinu kuorimahan niitä lusikan varrella.

Tarjoilija huomas tämän ja ajatteli auttaa sanoen:

-         Laittakaa se peruna haarukkahan.

Mamma tulistuu ja huusi:

-         Laita kuule itte kuuma peruna haarukkaas ja jatko perunooren kuorimista käsis ja lusikan varrella.



Alavuden ja Seinäjoen välisessä rautatiessä on Kouran asema.

Kouran asemalla aikanansa pysähtyy junia harvakseltansa.
Kerran Vaasasta Helsinkiin matkalla ollehes junas matkustajat torkkuu, eräskin neitokainen oli nukahtanut nii, jotta hamehen helema oli valahtanu polovien yläpuolelle.
Vastapäätä istuva mies tuli rauhattomaksi ja työnsi kätensä syvälle housuntaskuuhin.
Kun päästihin Kouran asemalle, juna pysähtyykin ja neiti heräs, nousi istumahan, vilikaasi ikkunasta ja kysääsi mieheltä:
-         Seisooko ne ny Kouraski?



Omalta osaltani toivotan oikein onnistunutta miittinkiä!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

HUOMIONNE, KIITOS!

HALUAN  TÄSSÄ  NYT  TOIVOTTAA  KAIKILLE  KASALAISILLE  (JA VÄHÄN MUILLEKIN) OIKEIN  HYVÄÄ  JA  ILOISTA  JUHANNUSTA!

ILOITKAA  JA  RIEMUITKAA,  MUTTA  PITÄKÄÄ  HOUSUT  KUIVINA  JA  JALAT  MAASSA!

JA  JOS/KUN  OTATTE,  PYSYKÄÄ  KOHTUUDESSA!



Toivottelee  nyt  jo  tyhjä  kannu

maanantai 30. toukokuuta 2011

Hei, aurinko paistaa ja suvituuli soi. Älkää olko niin vakavia!



Mitä kanalan kanat tekevät, jos he haluavat kapinoida?
   Ne alkavat kukkoilemaan.


-         On siinä kanssa mulla metsämies. Ensimmäisellä kerralla ammuit koirasi, sitten hevosesi ja nyt olet ampunut jonkun kulkurin, vaimo nalkutti.
-         Mutta sen miehen nimi oli sentään Hirvi, mies puolustautui.


JÄÄKIEKKO:  Ainoa häiriökäyttäytymisen muoto, jossa tuloksista pidetään kirjaa.


Mitä tulee jääkiekkoilijasta, jos hän ei pysty enää näkemään?
   Erotuomari.


Laihialaisessa lehdessä kirkkoherra ilmoitti: ”Tiedoksi täten seurakunnalle, että lottokuponki on ihan sopiva kolehtiin pantava, mutta olisi parempi, jos se pistettäisiin haaviin ennen arvontaa.”


-         Kyllähän ne hyviä ovat, mutta kyllä niitä tulisi käyttää vähän säästeliäämmin, laihialainen sanoi laihialaisvitseistä.


-         Älä patista! sanoi turkulainen kun lääkäri kyhmystä painoi.


Eläinlääkäri soitti rockia kotonaan. Vaimo hermostui ja huusi:  -Lopeta!
-         Kenet, kysyi eläinlääkäri ihmeissään.


Näyttelijä teatterin johtajalle:  -Minulla on lääkärintodistus, etten kykene näyttelemään.
 - No, ei siihen lääkärintodistusta tarvita.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Tyhmä kannu/ruotsi

*  - När och vart ska vi träffas?
   - Sex hos oss.
   - Men på vilken tid?


*   Ulkomaalainen saapuu Ruotsiin ja kysyi paikallisilta tietä
   - Which way should I go to reach Luleå?
   - Vad? Vi förstår inte,  ruotsalaiset vastaavat.
   - Wie kann ich nach Luleå fahren?
   - Vad? Vad säger du?
   Turisti kyllästyy ja lähtee. Niinpä ruotsalaiset juttelevat tietysti ruotsiksi:
   - Olisi se mukavaa, jos osaisi noita ulkomaankieliä.
   - Miten niin? Tuokin tyyppi osasi vaikka mitä, eikä sille ollut siitä mitään hyötyä.


*   Jåppe tapasi vanhan kamunsa Bengtin.
   -No terve taas pitkästä aikaa! Etkö muista minua? Me olimme samalla luokalla koulussa.
   - Ei minun luokallani ollut ketään kaljua.


*   - Onko teillä pyjama? hoitaja kysyi ruotsalaiselta sairaalassa.
    - Ei. Tohtori sanoi sen olevan umpisuoli.


*   Kannibaali tuli Ruotsista ja totesi:  - Johan tuli syötyä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tyhjä kannu satuilee




SATUJAKO ?


Olen saanut epäsuoran kiellon kirjoittaa vitsejä! Koska satujen kertomista ei erikseen kielletty, taidankin tässä nyt päästellä niitä perättömiä:

   Olipa kerran, ja taitaa olla vieläkin, eräs maailman kartan reunavaltio nimeltään Suomaa.
Maa oli jaettu vielä pienempiin maakuntiin, joita yksi oli mm. Ylä-Pilvi.
Ja sieltä sitten löytyi muiden mukana pienoiset kaupungit Kattoikkuna ja Sulava.
Viimeksi mainitussa paikassa asusti kansalainen, joka jossakin vaiheessa oli sairastunut diabetekseen.
Tauti eteni hiljakseen aiheuttaen mm. neuropatiaa siihen kuuluvine ongelmineen.
Viimeisessä vaiheessa astui kuvaan vielä ”Munamies”, joka vei mennessään munuaisten toimintakyvyn

Niinpä kansalainen määrättiin dialyysihoitoon, mutta hoitopaikka olikin vasta n.65 km päässä Kattoikkunassa.
Siellä oli pysäköinti järjestetty siten, että lähellä sisäänkäyntiä olivat maksulliset paikat ja ilmainen paikka oli vasta mäen alarinteessä n. 200 m päässä.
Koska hoito tapahtui kolmesti viikossa ja jokainen hoitokerta vaati aikaa runsaat viisi tuntia, ei maksulliset paikat tulleet kysymykseen.
Eikä lääkäri suostunut kirjoittamaan todistusta, joka olisi oikeuttanut invalidipysäköintiin vaikka kansalaisen kävely ei tahtonut enää onnistua! Jaloista oli voima hävinnyt kerta kaikkiaan.

Kansalainen ryhtyi punnitsemaan eri kulkumahdollisuuksiaan. Julkinen liikenne ei tullut kysymykseen puuttuvien yhteyksien vuoksi.

Entä oma auto?
Kansalainen kykeni kuntonsa puolesta ajamaan omaakin autoa, mutta ei enää kävelemään rinnettä pysäköintipaikalta.
Toisaalta tämä ”Kulkemisen ylijumala” korvasi vain niin vähän, että se ei riittänyt edes polttoaineeseen 130 km matkalle, muista autoilun kuluista puhumattakaan!

Onneksi lääkäri totesi kansalaisen kunnon sellaiseksi, että suostui kirjoittamaan oikeuden taksin käyttämiseen.

Niinpä kansalainen ryhtyi luvan saatuaan taksin suurkuluttajaksi.
Jokaisena hoitopäivänä tuli kaksi matkaa, toinen tulomatka ja sitten runsaan viiden tunnin kuluttua taas paluumatka. Jokainen yksittäinen matka maksoi yhteiskunnalle noin satasen, josta kansalainen sai maksaa omavastuunaan aluksi noin kympin per matka. Tämäkin hinta sitten vähää myöhemmin jäi vielä yhteiskunnan ”harteille”.
Kansalainen vaan totesi, että mikä yhteiskunnalla puuttuu korvien välistä taitaakin olla liikaa ”takataskussa”!

Niinpä hän siirtyi tyytyväisenä taksin käyttäjäksi. Taksi tuo aivan oven eteen, hakee taas pois sovittuna aikana. Aina saa istua lämpöiseen autoon eikä edes talvella tarvitse raaputella laseja!
Eikä tarvitse edes välittää mahdollisesta heikosta hapestaan hoidon jälkeen!

Että sen pituinen se!

Tyhjä kannu pulputtaa



HYVÄT   JA   MAHDOLLISET    VIHULAISENI




      Koska minä tulkitsin asian siten, että minulta on nyt sitten vitsien kirjoittaminen, ellei suorastaan kielletty, niin ei ainakaan pidetä suotavana ja siksi aionkin naurattaa teitä ihan vakavilla asioilla!

Mitenkään ottamatta mitään poliittista kantaa maamme asioihin, totean vain suuren osan asioistamme olevan lähinnä sieltä ruokaputken jälkimmäisestä päästä.
Yhteishenkeä tuskin enää löytyy paljon muusta kuin toistemme mollaamisesta.
Lähes jokaisella on vain oma etu tärkeintä, eikä kaihdeta minkäänlaisia keinoja siihen pääsemisestä!

Monista ihan lakiasteelle viedyistä päätöksistä puuttuu se (maalais)järki!
Vai mitä itse tuumailette muutaman sentin tai peräti muutaman kymmenen sentin ”parannuksista” jo ennestään ankeisiin oloihin.
Verottajan vietyä vielä siitä osansa, on lopputuloksena kuitenkin yhä entistä pienempi summa jokapäiväiseen elämiseen.

Entä sitten tuo KELA?  Se toimii kuin verikoira valvoen, ettei kukaan työtön tai eläkeläinen pääse vaan vahingossakaan parantamaan elinolosuhteitaan!
Jos jostakin on tulossa pientä lisää jokapäiväiseen, Kela kyllä kiireesti ottaa saman summan pois omista korvauksistaan, joten luvassa ei ole muuta kuin kitkerää paperisotaa, jonka voittaja on jo etukäteen selvillä!

Ja sitten tuo liikenne!
Joukkoliikenteen puolesta toitotetaan, mutta entistä enemmän lopetetaan/harvennetaan vuoroja.
Kiskoliikenteelläkin on vain ohjeelliset aikataulut ja harvoin niihinkään voi luottaa!
Tieverkostomme, ellei jää kokonaan hoitamatta, on ainakin perin huonosti hoidettua.
Nyt jo puhutaan päällystettyjen teiden palauttamisesta sorapintaisiksi.
Tätä ei taida tapahtua edes tuossa suuressa naapurissamme!
Siispä liikkumistarpeemme on olosuhteiden pakosta hoidettava entistä enemmän yksityisautoilla!
Jotta siitäkin tehtäisiin mahdollisimman vaikeaa, tuotetaan (melkein pakolla) useisiin autoihin sopimatonta polttoainetta ja sitäkin sikahinnoin. Eikä kaikki hinta suinkaan johdu noista Gadafin toilailuista, leijonan osuus on meidän omalla ”leijonallamme”!

No, ei kait tuo kaikki kuitenkaan ole aivan tuulesta temmattua. Autokorjaamomme saavat runsaasti hyvin palkattua työtä korjatessaan huonojen teiden särkemiä autoja ja sopimattoman polttoaineen särkemiä moottoreita.
Vahinko vaan ettei tuostakaan jää kotimaahan paljon muuta kuin tuo työn osuus. Kaikki varaosat ja suuri osa tiedoistakin on ostettava ulkomailta!

Ja koska olemme niitä hyvin toimeentulevia EU-kansalaisia, otamme ulkomailta suuresti velkaa ja lainaamme (lue: lahjoitamme) ne muille EU- maille, jotka ovat jo omin toimenpitein onnistuneet ajamaan itsensä umpikujaan. Käytetään tästä toimenpiteestä sitten mitä termiä hyvänsä halutaan. Omien kansalaistemme hyvinvoinnista ei ole niin väliä!


Nyt en uskalla teitä tällä kertaa enempää naurattaa etten vaan joudu syytteeseen esim. nauruun kuolemisen edistämisestä.

Toipukaahan nyt tästä hetki, jos minua ei aivan heti lynkata, saatan taas joskus jatkaakin!