sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tyhjä kannu satuilee




SATUJAKO ?


Olen saanut epäsuoran kiellon kirjoittaa vitsejä! Koska satujen kertomista ei erikseen kielletty, taidankin tässä nyt päästellä niitä perättömiä:

   Olipa kerran, ja taitaa olla vieläkin, eräs maailman kartan reunavaltio nimeltään Suomaa.
Maa oli jaettu vielä pienempiin maakuntiin, joita yksi oli mm. Ylä-Pilvi.
Ja sieltä sitten löytyi muiden mukana pienoiset kaupungit Kattoikkuna ja Sulava.
Viimeksi mainitussa paikassa asusti kansalainen, joka jossakin vaiheessa oli sairastunut diabetekseen.
Tauti eteni hiljakseen aiheuttaen mm. neuropatiaa siihen kuuluvine ongelmineen.
Viimeisessä vaiheessa astui kuvaan vielä ”Munamies”, joka vei mennessään munuaisten toimintakyvyn

Niinpä kansalainen määrättiin dialyysihoitoon, mutta hoitopaikka olikin vasta n.65 km päässä Kattoikkunassa.
Siellä oli pysäköinti järjestetty siten, että lähellä sisäänkäyntiä olivat maksulliset paikat ja ilmainen paikka oli vasta mäen alarinteessä n. 200 m päässä.
Koska hoito tapahtui kolmesti viikossa ja jokainen hoitokerta vaati aikaa runsaat viisi tuntia, ei maksulliset paikat tulleet kysymykseen.
Eikä lääkäri suostunut kirjoittamaan todistusta, joka olisi oikeuttanut invalidipysäköintiin vaikka kansalaisen kävely ei tahtonut enää onnistua! Jaloista oli voima hävinnyt kerta kaikkiaan.

Kansalainen ryhtyi punnitsemaan eri kulkumahdollisuuksiaan. Julkinen liikenne ei tullut kysymykseen puuttuvien yhteyksien vuoksi.

Entä oma auto?
Kansalainen kykeni kuntonsa puolesta ajamaan omaakin autoa, mutta ei enää kävelemään rinnettä pysäköintipaikalta.
Toisaalta tämä ”Kulkemisen ylijumala” korvasi vain niin vähän, että se ei riittänyt edes polttoaineeseen 130 km matkalle, muista autoilun kuluista puhumattakaan!

Onneksi lääkäri totesi kansalaisen kunnon sellaiseksi, että suostui kirjoittamaan oikeuden taksin käyttämiseen.

Niinpä kansalainen ryhtyi luvan saatuaan taksin suurkuluttajaksi.
Jokaisena hoitopäivänä tuli kaksi matkaa, toinen tulomatka ja sitten runsaan viiden tunnin kuluttua taas paluumatka. Jokainen yksittäinen matka maksoi yhteiskunnalle noin satasen, josta kansalainen sai maksaa omavastuunaan aluksi noin kympin per matka. Tämäkin hinta sitten vähää myöhemmin jäi vielä yhteiskunnan ”harteille”.
Kansalainen vaan totesi, että mikä yhteiskunnalla puuttuu korvien välistä taitaakin olla liikaa ”takataskussa”!

Niinpä hän siirtyi tyytyväisenä taksin käyttäjäksi. Taksi tuo aivan oven eteen, hakee taas pois sovittuna aikana. Aina saa istua lämpöiseen autoon eikä edes talvella tarvitse raaputella laseja!
Eikä tarvitse edes välittää mahdollisesta heikosta hapestaan hoidon jälkeen!

Että sen pituinen se!

Tyhjä kannu pulputtaa



HYVÄT   JA   MAHDOLLISET    VIHULAISENI




      Koska minä tulkitsin asian siten, että minulta on nyt sitten vitsien kirjoittaminen, ellei suorastaan kielletty, niin ei ainakaan pidetä suotavana ja siksi aionkin naurattaa teitä ihan vakavilla asioilla!

Mitenkään ottamatta mitään poliittista kantaa maamme asioihin, totean vain suuren osan asioistamme olevan lähinnä sieltä ruokaputken jälkimmäisestä päästä.
Yhteishenkeä tuskin enää löytyy paljon muusta kuin toistemme mollaamisesta.
Lähes jokaisella on vain oma etu tärkeintä, eikä kaihdeta minkäänlaisia keinoja siihen pääsemisestä!

Monista ihan lakiasteelle viedyistä päätöksistä puuttuu se (maalais)järki!
Vai mitä itse tuumailette muutaman sentin tai peräti muutaman kymmenen sentin ”parannuksista” jo ennestään ankeisiin oloihin.
Verottajan vietyä vielä siitä osansa, on lopputuloksena kuitenkin yhä entistä pienempi summa jokapäiväiseen elämiseen.

Entä sitten tuo KELA?  Se toimii kuin verikoira valvoen, ettei kukaan työtön tai eläkeläinen pääse vaan vahingossakaan parantamaan elinolosuhteitaan!
Jos jostakin on tulossa pientä lisää jokapäiväiseen, Kela kyllä kiireesti ottaa saman summan pois omista korvauksistaan, joten luvassa ei ole muuta kuin kitkerää paperisotaa, jonka voittaja on jo etukäteen selvillä!

Ja sitten tuo liikenne!
Joukkoliikenteen puolesta toitotetaan, mutta entistä enemmän lopetetaan/harvennetaan vuoroja.
Kiskoliikenteelläkin on vain ohjeelliset aikataulut ja harvoin niihinkään voi luottaa!
Tieverkostomme, ellei jää kokonaan hoitamatta, on ainakin perin huonosti hoidettua.
Nyt jo puhutaan päällystettyjen teiden palauttamisesta sorapintaisiksi.
Tätä ei taida tapahtua edes tuossa suuressa naapurissamme!
Siispä liikkumistarpeemme on olosuhteiden pakosta hoidettava entistä enemmän yksityisautoilla!
Jotta siitäkin tehtäisiin mahdollisimman vaikeaa, tuotetaan (melkein pakolla) useisiin autoihin sopimatonta polttoainetta ja sitäkin sikahinnoin. Eikä kaikki hinta suinkaan johdu noista Gadafin toilailuista, leijonan osuus on meidän omalla ”leijonallamme”!

No, ei kait tuo kaikki kuitenkaan ole aivan tuulesta temmattua. Autokorjaamomme saavat runsaasti hyvin palkattua työtä korjatessaan huonojen teiden särkemiä autoja ja sopimattoman polttoaineen särkemiä moottoreita.
Vahinko vaan ettei tuostakaan jää kotimaahan paljon muuta kuin tuo työn osuus. Kaikki varaosat ja suuri osa tiedoistakin on ostettava ulkomailta!

Ja koska olemme niitä hyvin toimeentulevia EU-kansalaisia, otamme ulkomailta suuresti velkaa ja lainaamme (lue: lahjoitamme) ne muille EU- maille, jotka ovat jo omin toimenpitein onnistuneet ajamaan itsensä umpikujaan. Käytetään tästä toimenpiteestä sitten mitä termiä hyvänsä halutaan. Omien kansalaistemme hyvinvoinnista ei ole niin väliä!


Nyt en uskalla teitä tällä kertaa enempää naurattaa etten vaan joudu syytteeseen esim. nauruun kuolemisen edistämisestä.

Toipukaahan nyt tästä hetki, jos minua ei aivan heti lynkata, saatan taas joskus jatkaakin!